Tervehdys taas ystäväni!

Täällä ollaan jälleen, viimeisestä onkin jo aikaa ja paljon on tapahtunut tässä puolessa vuodessa.

Kuntoni on melko hyvä ja sairaus pysynyt kurissa ainakin toistaiseksi. 

Jatkuvalla lääkityksellä en ole, koska kortisonista alkoi tulla omituisia oireita, kuten ihon halkeilu ja karvat tippuivat ja turposin aika reippaasti. Nyt kokeillaan toistaiseksi näin. Mamma ja koko perhe seuraa tilannetta tarkasti.Silmän paineet tippuivat alarajoille. Ei kiitettäviin lukemiin, mutta painetipoista päästiin toistaiseksi.Muutaman kerran mamma on joutunut antamaan kipulääkettä, mutta ei nyt aioihin.

Mistähän sitä aloittaisi kertomisen...

No, aloitetaan siitä, että edelleenkään talvi ei ole vuodenaikani!!! Yäk, kylmää ja märkää :(

Onneksi lapset olivat rakentaneet lumimajan ulos, 

jos olisi joutunut pisemmäksi aikaa jäämään niin olisi ollut suojaisa paikka. :)

 

 

Keväällä tapahtui paljon asioita, sain uusia ystäviä ja "pikkusiskon"!

Pikkusiskoni nimi on Ilona, se ei kyllä ole saman näköinen kuin minä, jotei ei meitä ihan äkkiä siskoksiksi luulisi.

Ilonassa on kahta eri rotua ja ne ovat saksanpaimenkoira ja lapin porokoira. Aika aktiivinen pakkaus sanoisin!

Mamma on kertonut, että Ilonan isä (saksanpaimenkoira) oli päässyt tarhasta karkuun ja perheen toisella koiralla (lapin porokoira) sattui olemaan juoksut, niin Ilona on kuulemma alkunsa saanut.

Meille soitettiin, että olisiko koti tarjolla pienelle pennulle ja näin Ilona muutti meille maaliskuussa.

 

Mamma hei mikä tää on?? Miks se on meillä??

Mamma tää haisee ihan vauvalle!!!  Isosiskon elkein otin pennun vastaan :)

Aika paljon se kyllä nukku tullessaan meille.

Ylpeänä isosiskona vahdin, että vauva saa nukuttua rauhassa. Minussa olisi ollut niin äiti ainesta selvästikkin!

Välillä itsekkin pitää ottaa torkut, koska vauvan kanssa elämä on raskasta :) 

Kyllä nukkuminen on mukavaa...

Pikkusiskon kanssa on mukava painia, mutta sillä on terävät naskalihampaat, mutta ei tunnu missään :)

Välillä joutuu vähän ottamaan niskasta ja neuvomaan leikin sääntöjä :) 

Osataan me ihan rauhassakin olla  :)

 

 

Meille tuli kylään mamman veli ja hänen vaimo + heidän koirat, niitä on kolme Rellu, Nelli ja Tara. Nelli ja Tara ovat labradorinnoutajia ja narttuja. Rellussa on karjalan karhukoiraa ja labradorinnoutajaa ja se on uros, mutta se on leikattu.

Taran tapaamisesta oli aika reilusti aikaa, mutta hienosti meillä meni koko porukalla.

Todistetusti osattiin käyttäytyä hienosti. :)

Ilona nukahti ja mamma laittoi portin kiinni ettei häiritä pienen unia,

mutta kun se heräs halusin tietysti esitellä ystävilleni pikkusiskoni.

 

Muitakin ystäviä sain maaliskuussa. <3

Hassua, että mamman siskon perhe päätti ottaa koiran myös ja Ilonan kanssa niillä on vain muutama päivä ikäeroa. Nekin kävivät meillä kylässä. Hui hitsit.. kaksi naskalihammasta!!  Mamman serkulle tuli myös koiravauva ja se on Lumo.

Nyt on paras olla valppaana :D Sulo on kyllä aika rauhallinen poika, mutta Ilona villiintyi ihan tosissaan.

Sulosta tulee iso poika, koska siinä on kaukaasian paimenkoiraa ja pyreneittenkoiraa.

 

Suihkusta en edelleenkään pidä, koko vesi voisi poistua kaikkialta muualta paitsi juomakupista :)

Parasta on kun mamma käärii pyyhkeeseen ja sit saa vaan olla, mutta mökötän silti hetken.

 

 

Tara tuli meille hoitoon päiväksi, hienosti onnistui ulkoilu!

Taralla oli ihmettelemistä kaikkien uusien hajujen kanssa.

 

Vastavuoroisesti me menimme Sulolle kylään. Sulolla on hieno iso tarha!!!!

Siellä kelpaa juoksennella, koska koko on n. 1500 neliöö  :)

Kuva on heilahtanut, koska ei me suostuttu olemaan paikoillaan :)

Menossa mukana siis minä, Ilona, Sulo ja mamman serkun koira Lumo.

Lumokin on samaa ikää kuin Ilona. Kaikki kolme syntyneet neljän päivän sisällä!

Tuossa on Sulo ja Lumo. Lumossa on Samojedia ja lapinkoiraa.

Ilonasta on tullut jo niin nopea, että ei meinaa perässä pysyä.

Keksin vähän puuhasteltavaakin tuolla aitauksessa ja päästin pikkukoirat aidan alta vapauteen :)

No, aita ja kuoppa paikattiin ja nyt on karkuvarma aitaus.

Tein vaan palveluksen ja näytin aitauksen heikon kohdan :D

 

Kesä on siten niin ihanaa aikaa, että tämä neiti herää henkiin!

Jaksaa taas hepuloida oikein kunnolla.

Ilona ei ole ihan ymmärtänyt, että mitä hepulit ovat. Koittaa välillä kovasti matkia,

mutta enimmäkseen katselee, että nyt tuo isosisko sekosi :)

saan siis kaikessa rauhassa riehua!! :) 

Ilona ei myöskään ole ymmärtänyt, että miten ihanaa on olla rapsutettavana.

Minä kun rakastan rapsutuksia!!! <3

Poseeraus! Enkö olekkin kaunis?

Lukijoilleni oikein mukavaa ja lämmintä kesää!

Kesäterveisin Allibulli <3

Nyt on sitten niin, että patologi varmisti epäilyksen :( 

Minulla on sairaus nimeltään eosinofiilinen myosiitti.

eli...

EOSINOFIILINEN MYOSIITTI

Lihaskudoksen tulehdus joka yleensä esiintyy pään alueen lihaksissa.
Oireita ovat kasvojen lihasten surkastuminen ja taudin edetessä
purulihasten käyttö kyvyn heikentyminen.
Sairaus voidaan todeta ainoastaan ihobiopsialla eli koepalan ottolla
vaurioituneesta kohdasta.
Koska sairaus on harvinainen ja huonosti tunnettu voivat oireet ja
hoitojen vaikutus olla yksilökohtaista

http://www.elisanet.fi/punasukan/terveys2.html  -->


"Autoimmuuni sairaudet:
1. Eosinofiilinen myosiitti. Autoimmunologinen puremiseen käytettävien poskilihasten tulehdus. Tämä sairaus vaikuttaa vain pään molemmin puolin sijaitseviin suuriin lihaksiin, jotka sulkevat suun. Näissä lihaksissa on ainutlaatuinen lihasten proteiinikoostumus. Tunnen neljä beauceronia (niistä kaksi ovat olleet kasvattejani), joilla noin vuoden ikäisenä ovat nämä pään lihakset alkaneet surkastumaan luoden hoikan olemuksen, koska myös kallon päältä molemmat sivut alkavat kuihtua pois. Autoimmuuni sairauksille tyypilliseen tapaan, koiran oma elimistö alkaa taistelun omia solujaan vastaan tuhoten näitä ainutlaatuisia lihasproteiineja poskien lihaksissa. Poskilihakset tulehtuvat, tila on äärimmäisen kivulias ja suun sulkeminen ei enää sairauden edetessä onnistu. Kortisonihoidolla voidaan elämää pitkittää ja sen laatua hieman parantaa, mutta edessä on yleensä hyvin tuskallinen kuolema. Sairauden periytymismuoto on toistaiseksi tuntematon. "

 

17.01-2011 olin taas eläinlääkärillä ja tarkastettiin silmänpaineet, koholla ovat edelleen ja painetpat jatkuvat.

Haava on parantunut loisteliaasti ja muistona on pieni kaunis arpi poskessa. Mikä mammaa huolestuttaa on se, että painoa oli parissa viikossa tippunut KILO!!! Kortisonin pitäisi parantaa ruokahalua, mutta ehkei se kaikilla toimi niin?!  Tosin onhan minulla äärimäisen kivulias sairauskin ja nyt näyttää siltä ettei kortisonihoito pure niin kuin toive olisi.

Toisinaan voin ihan hyvn, mutta eilen (18.01) oli aika huono päivä. Aamulenkille hädiintuskin jaksoin lähteä ja ulkona ei kiinnostanut mikään vain se, että koska mennään kotiin. Koko aamupäivän nukuin ja hetkeksi piristyinkin. Päivällä jaksoin jo hieman paremmin ulkona.  Olimme vieläpä mamman kanssa kyläilemässä hetken iltapäivällä, onneksi siellä oli ihan koiria varten tehty peti ja siinä oli mukava köllötellä. Ulkona alkoi hermostuttamaan eräs nainen punaisessa hupputakissaan. Mamma hieman ihmettei kun aloin haukkumaan ja murisemaan naiselle (taisin ihmetellä itsekkin).  Kotiin päästyämme menin heti nukkumaan. Illalla pikapissa ja repien takas kotiin nukkumaan.

Mamma oli käytöksestäni kummissaan ja otti taas yhteyttä eläinlääkäriin, mutta tämä sairaus kun on niin harvinainen ja kaikki oireet, hoitojen sopivuus ja muu siihen liittyvä on yksilöllistä. Mamma epäilee, että kivut ovat taas palanneet :( 

Eläinlääkäri pyysi miettimään tarkoin tilannetta ja mitään muuta mamma ei sitten ole saanutkaan tehtyä...

Kortisoni annosta pitää laskea jälleen ensi maanantaista, viidestä tabletista tiputetaan kolmeen. Pari viikkoa noin ja sit otetaan joka toinen päivä kolme tablettia, tavoitteena on yksi tabletti joka toinen päivä, Silloin kontrolloidaan poskilihasten tilaa jälleen...

Pisempään en voi isolla annoksella syödä, koska pienllä pakkasellakin minulle kävi lyhyen lenkin aikana näin...

Kahteen kohtaan päälaelle, kaulalle ja korviin tuli haavat. Iho on heikentynyt ja ei kestä pakkasta ollenkaan. :(  haavat ei olleet noin suuret mitä kuva antaa ymmärtää. Tuossa kuvassa veri on sotkenut kaunista turkkiani. Haavat oli kuin paperiviiltoja. Tummelilla mamma on nyt rasvaillut päätä ja korviani. Tuo on käynyt nyt vain kerran. Kortisonin laskun jälkeen noin ei ole käynyt.

 

Helyydenkipeä olen edelleen. Halit on saatava, vaikka väkisin! <3

ota koppi mä tuun...

oho, se kaatu :)

Selätetty!! :D 

Ja sit sainkin rapsutuksia <3 <3 <3

Mamma päiväunilla, pitihän se herättää ettei likaa nuku! :) 

Rakastan itsekin nukkumista!! :) 

Muutime isompaan asuntoon jokunen kuukausi sitten ja parhaitenhan se muuttaminen sujui nukkuen muuttolaatikoissa. :D <3

Uusivuosi meni hienosti paukkuturvallisella alueella luonnon helmassa, tosin ei ne paukutkaan minua häiritse.

Kodassa oli lämmin ja siellä loimutettiin LOHTA!!! Oi ihanaa...

Vahdin, että lohi varmasti kypsyy! Tosin olis se kelvannut minulle ilman loimutustakin...

Mamman kainalossa oli hyvä lämmitellä välillä. Tosin kodassa oli kyllä ihan lämmmin, koska tuli loimusi keskellä, ulkona olikin -20.

Palaillaan taas ystävät hyvät! :)

Terveisin Allibulli

Tervehdys taas ystäväni!

Joulu ehti jo mennä tässä ja uutta vuotta odotellen.

Joulun vietimme sastamalassa, mutta pukkia en nähnyt.

Lapset näkivät kyllä ja niitä olikin paikalla yhdeksän kappaletta, huh mitä menoa!

Pukki oli tuonut minulle kuitenkin hienon heijastintakin, ruokakipon ja alustan, jouluisen takin ja 5 herkkumakkaratikkua, nam!!!!! Ihana pukki... <3

 

Ensilumen saavuttua olisin voinut luopua koko lumesta!

Kesä on koiria varten ja aurinko, kuka sitä nyt tonne pakkaseen haluaa ja pukea vaatteita ja ja ja....

Jälleen on naapureilla hauskaa kun mamman kanssa neuvotellaan rapussa, että onko koirien pakko mennä ulos jos ei halua???

No, varmasti yksi suuri syy siihen etten haluaisi on se, että minulla on hieman terveysmurheita :( 

Epäilevät ikävää ja parantumatonta sairautta ja siksi minut on nyt viimeisen kk aikana nukutettu kaksi kertaa ja toisella kerralla minulta leikattiin pala posken lihaksesta patologia varten pois. No, onneksi olen kärsivällinen ja hienotunteinen kaikkia ihmisiä kohtaan jopa eläinlääkäriä, joka tökkii piikkejä, tahtoo katsoa suuhun, antaa ihme lääkkeitä joista menee pyörryksiin. Tosin minä tyttö se en ihan tavanomaisilla annoksilla pyörryksiin mene :D   Tulivat katsomaan minua hoitohuoneeseen misä odottelimme mamman kanssa piikin jälkeen vaikutuksia, äh..

ei siellä voinut mitään rauhoittua kun kaikki kaverit jutteli oven takana. Antoivat sitten toisen piikin ja jopas minunkin oli mentävä makaamaan, mutta ei...  ei se silmiä kiinni saanut :) 

Mamma se on hieman omituinen ollut.. itkeskelee ja välillä taas nauraa jos satun kivuiltani jaksaa hieman riehaantua. Lääkitys on nyt hiukan parantanut tilannetta, mutta ei ainakaan vielä paluuta normaaliin ole!

Silmätkin on nyt hiukan reistaillut tänä jutun seurauksena ja silmänpainetippojakin on tiputeltu kolmesti päivässä. Olivat jo paremmat lukemat eilen ja saimme tiputtaa kahteen kertaan vrk, mutta ei.. niistäkään kammotuksista ei vielä päästy pois! :(

 Olen myös oppinut sylkemään lääkkeet pois suustani... mamma on ollut ovela ja piilottanut niitä nakkiin ja siltikin toisinaan onnistun sylkemään niitä kamalia pillereitä pois suustani!

Aika näyttää, eilen se pala leikattiin ja tässä on tulos....

Kolme tikkiä ja tuollainen haava poskessa...

Mamma antaa minun olla ilman kauluria aina kun on vieressäni ja ehtii vahtimaan etten raavi poskea, tosin oon aika ovela.. naamaa voi hinkata sohvaankin ihan miltei huomaamatta :) No, jos nukun kiltisti ei tarvitse laittaa sitä kauhistusta päähän!!

Tässä se kauhistus on... yäk!!

Korvatkin menee ihan lyttään... typerä laitos ja vielä edessä 11 päivää tätä piinaa! :( 

Palaillaan taas ja toivotaan, että silloin on parempia uutisia kerrottavana!

Kaikille onnellista uutta vuotta 2011 :)

Terveisin ystävänne Alli

Muonioon viikon reissu tuli tehtyä.

Reissu oli mahtava ja Allikin nautti täysin rinnoin.

Automatka 12h  Allilta meni miltei nukkuessa, pissataukoja lukuunottamatta. Alli siis pitää autoilusta.

Perille päästyämme olikin ihmettelemistä, että missäs nyt ollaan??

 

Neljä tunturia valloitettiin ja Alli oli joka kerta innolla lähdössä uuteen valloitukseen!

 

 

Alli keimiötunturin rinteellä.

 

 

Välillä kaveri piti laittaa levähdystauolla puuhun kiinni. Alli siis ei taittanut puuta tuon muotoiseksi vaan se oli sitä jo valmiiksi =) 

 

Hei kaverit jatketaan jo matkaa....

 

Sammaltunturilta laskeutumista, mutta päällä asti käytiin. Alli edelleen intoo piukeena...

 

 

Alli lommoltunturilla. Se oli kivikkoista paikkaa, mutta hienosti Alli kuitenkin kivikossakin kulki. Ylpeä ja uljas tunturinvalloittaja! :)

 

Pallastunturin Taivaskero valloitettiin myös ja se lenkki olikin raskain, kivikkoa paljon ja joko nousua tai laskua 9km putkeen. Allin matkaa riemastutti POROT!!

Ihmetteli vissiin et mitäs noille lehmille on tapahtunut?? =) 

 

 

Reissujen päätteeksi Alli olikin valmis jo nukkumaan ja sikeästi.

 

Juoksut alkoivat matkalla, mutta ei saatu urossusia seuralaisiksemme tuntureita valloittaessa.. onneksi!

 

Lomaterveisin Alli <3

Alli rakastaa kesää ja aurinkoa :)

Mitä enemmän se paistaa sen tyytyväisempi Alli on...

Kesän aikana on reissattu paljon ja Alli on tottunut liikkumaan niin linja-autolla kuin henkilöautollakin loistavasti pitkiäkin matkoja.

Alli nukkuu matkat ja niin se aika parhaiten matkustaessa kuluukin!

Tässä Alli on siskon takapihalla renkaassa kiinni ettei jää muuttolaatikoita kantavan porukan jalkoihin! Alli tähysti tilannetta autonrenkaan päältä ja toimmi päävahtina hommien sujumiseen :)

 

Teron kotipaikkakunnalla liikkalassa oltiin reilu viikko ja Alli nautti kovasti maalaismaisemasta ja luonnosta..

 

Alli vietti päivät lepäillen lähinnä.. koiranelämää!

 

 

Toisinaan heräs syömään ja juomaan...

 

Nappuloita ja makaronia.. NAMS!!

Välillä Alli piti ihan raahata varjoon ettei ihan polta nahkaansa auriingossa..

 

 

Alli tapas uuden kaverikoiran Lindan. Linda on 9v dalmatiankoira ja arvonsa tunteva vanharouva. Hetken kerrallaan Linda jaksoi Allin pursuava energiaa kunnes ärähti ja Alli väistyi...

 

 

 

Alli olis vielä jaksanut leikkiä, mutta Lindaa ei huvittanut ja Alli alkoikin mököttämään... :D

 

 

Välillä seuraten tilanteita...

 

Vahtivietti toimii ainakin se on tullut todistettua monta kertaa...

Liikalassa yölliset kulkijat saivat selkäkarvansa pystyyn kulkiessaan mökin ohi. Päivällä Alli ei välittänyt muista ihmisistä, mutta yöllä kun kaikki oltiin nukkumassa Alli haukkui ja murisi kovasti. Koitin sanoo neidille et lintuja siellä vaan on, mutta neiti ei uskonut ja urinan jatkuessa päätin mennä näyttään pihaa Alille. Ihme ja kumma pari miestä olivat juttelemassa puskan takana ja olivat kävelemässä talon ohi.. Alli ei ajatuksesta pitänyt ja näytti sen myös yöllisille kulkijoille.

 

Alli pääsi siskolleni uuteen kotiin muuttohommiiin mukaan kun tultiin Liikkalan reissusta...

 

Alli tapasi myös omituisia otuksia.. LEHMIÄ!

Hieman jänskätti aluksi, mutta muutaman tutustumiskerran jälkeen Alli ei enään pelännyt niin paljon ja uskaltautui aika lähelle otuksia :) 

 

 

Kukkuu lehmät..

 

 

Alli palailee taas asiaan kun kiireet helpottavat!