Tervehdys taas ystäväni!

Täällä ollaan jälleen, viimeisestä onkin jo aikaa ja paljon on tapahtunut tässä puolessa vuodessa.

Kuntoni on melko hyvä ja sairaus pysynyt kurissa ainakin toistaiseksi. 

Jatkuvalla lääkityksellä en ole, koska kortisonista alkoi tulla omituisia oireita, kuten ihon halkeilu ja karvat tippuivat ja turposin aika reippaasti. Nyt kokeillaan toistaiseksi näin. Mamma ja koko perhe seuraa tilannetta tarkasti.Silmän paineet tippuivat alarajoille. Ei kiitettäviin lukemiin, mutta painetipoista päästiin toistaiseksi.Muutaman kerran mamma on joutunut antamaan kipulääkettä, mutta ei nyt aioihin.

Mistähän sitä aloittaisi kertomisen...

No, aloitetaan siitä, että edelleenkään talvi ei ole vuodenaikani!!! Yäk, kylmää ja märkää :(

Onneksi lapset olivat rakentaneet lumimajan ulos, 

jos olisi joutunut pisemmäksi aikaa jäämään niin olisi ollut suojaisa paikka. :)

 

 

Keväällä tapahtui paljon asioita, sain uusia ystäviä ja "pikkusiskon"!

Pikkusiskoni nimi on Ilona, se ei kyllä ole saman näköinen kuin minä, jotei ei meitä ihan äkkiä siskoksiksi luulisi.

Ilonassa on kahta eri rotua ja ne ovat saksanpaimenkoira ja lapin porokoira. Aika aktiivinen pakkaus sanoisin!

Mamma on kertonut, että Ilonan isä (saksanpaimenkoira) oli päässyt tarhasta karkuun ja perheen toisella koiralla (lapin porokoira) sattui olemaan juoksut, niin Ilona on kuulemma alkunsa saanut.

Meille soitettiin, että olisiko koti tarjolla pienelle pennulle ja näin Ilona muutti meille maaliskuussa.

 

Mamma hei mikä tää on?? Miks se on meillä??

Mamma tää haisee ihan vauvalle!!!  Isosiskon elkein otin pennun vastaan :)

Aika paljon se kyllä nukku tullessaan meille.

Ylpeänä isosiskona vahdin, että vauva saa nukuttua rauhassa. Minussa olisi ollut niin äiti ainesta selvästikkin!

Välillä itsekkin pitää ottaa torkut, koska vauvan kanssa elämä on raskasta :) 

Kyllä nukkuminen on mukavaa...

Pikkusiskon kanssa on mukava painia, mutta sillä on terävät naskalihampaat, mutta ei tunnu missään :)

Välillä joutuu vähän ottamaan niskasta ja neuvomaan leikin sääntöjä :) 

Osataan me ihan rauhassakin olla  :)

 

 

Meille tuli kylään mamman veli ja hänen vaimo + heidän koirat, niitä on kolme Rellu, Nelli ja Tara. Nelli ja Tara ovat labradorinnoutajia ja narttuja. Rellussa on karjalan karhukoiraa ja labradorinnoutajaa ja se on uros, mutta se on leikattu.

Taran tapaamisesta oli aika reilusti aikaa, mutta hienosti meillä meni koko porukalla.

Todistetusti osattiin käyttäytyä hienosti. :)

Ilona nukahti ja mamma laittoi portin kiinni ettei häiritä pienen unia,

mutta kun se heräs halusin tietysti esitellä ystävilleni pikkusiskoni.

 

Muitakin ystäviä sain maaliskuussa. <3

Hassua, että mamman siskon perhe päätti ottaa koiran myös ja Ilonan kanssa niillä on vain muutama päivä ikäeroa. Nekin kävivät meillä kylässä. Hui hitsit.. kaksi naskalihammasta!!  Mamman serkulle tuli myös koiravauva ja se on Lumo.

Nyt on paras olla valppaana :D Sulo on kyllä aika rauhallinen poika, mutta Ilona villiintyi ihan tosissaan.

Sulosta tulee iso poika, koska siinä on kaukaasian paimenkoiraa ja pyreneittenkoiraa.

 

Suihkusta en edelleenkään pidä, koko vesi voisi poistua kaikkialta muualta paitsi juomakupista :)

Parasta on kun mamma käärii pyyhkeeseen ja sit saa vaan olla, mutta mökötän silti hetken.

 

 

Tara tuli meille hoitoon päiväksi, hienosti onnistui ulkoilu!

Taralla oli ihmettelemistä kaikkien uusien hajujen kanssa.

 

Vastavuoroisesti me menimme Sulolle kylään. Sulolla on hieno iso tarha!!!!

Siellä kelpaa juoksennella, koska koko on n. 1500 neliöö  :)

Kuva on heilahtanut, koska ei me suostuttu olemaan paikoillaan :)

Menossa mukana siis minä, Ilona, Sulo ja mamman serkun koira Lumo.

Lumokin on samaa ikää kuin Ilona. Kaikki kolme syntyneet neljän päivän sisällä!

Tuossa on Sulo ja Lumo. Lumossa on Samojedia ja lapinkoiraa.

Ilonasta on tullut jo niin nopea, että ei meinaa perässä pysyä.

Keksin vähän puuhasteltavaakin tuolla aitauksessa ja päästin pikkukoirat aidan alta vapauteen :)

No, aita ja kuoppa paikattiin ja nyt on karkuvarma aitaus.

Tein vaan palveluksen ja näytin aitauksen heikon kohdan :D

 

Kesä on siten niin ihanaa aikaa, että tämä neiti herää henkiin!

Jaksaa taas hepuloida oikein kunnolla.

Ilona ei ole ihan ymmärtänyt, että mitä hepulit ovat. Koittaa välillä kovasti matkia,

mutta enimmäkseen katselee, että nyt tuo isosisko sekosi :)

saan siis kaikessa rauhassa riehua!! :) 

Ilona ei myöskään ole ymmärtänyt, että miten ihanaa on olla rapsutettavana.

Minä kun rakastan rapsutuksia!!! <3

Poseeraus! Enkö olekkin kaunis?

Lukijoilleni oikein mukavaa ja lämmintä kesää!

Kesäterveisin Allibulli <3