Tervehdys taas ystäväni!

Joulu ehti jo mennä tässä ja uutta vuotta odotellen.

Joulun vietimme sastamalassa, mutta pukkia en nähnyt.

Lapset näkivät kyllä ja niitä olikin paikalla yhdeksän kappaletta, huh mitä menoa!

Pukki oli tuonut minulle kuitenkin hienon heijastintakin, ruokakipon ja alustan, jouluisen takin ja 5 herkkumakkaratikkua, nam!!!!! Ihana pukki... <3

 

Ensilumen saavuttua olisin voinut luopua koko lumesta!

Kesä on koiria varten ja aurinko, kuka sitä nyt tonne pakkaseen haluaa ja pukea vaatteita ja ja ja....

Jälleen on naapureilla hauskaa kun mamman kanssa neuvotellaan rapussa, että onko koirien pakko mennä ulos jos ei halua???

No, varmasti yksi suuri syy siihen etten haluaisi on se, että minulla on hieman terveysmurheita :( 

Epäilevät ikävää ja parantumatonta sairautta ja siksi minut on nyt viimeisen kk aikana nukutettu kaksi kertaa ja toisella kerralla minulta leikattiin pala posken lihaksesta patologia varten pois. No, onneksi olen kärsivällinen ja hienotunteinen kaikkia ihmisiä kohtaan jopa eläinlääkäriä, joka tökkii piikkejä, tahtoo katsoa suuhun, antaa ihme lääkkeitä joista menee pyörryksiin. Tosin minä tyttö se en ihan tavanomaisilla annoksilla pyörryksiin mene :D   Tulivat katsomaan minua hoitohuoneeseen misä odottelimme mamman kanssa piikin jälkeen vaikutuksia, äh..

ei siellä voinut mitään rauhoittua kun kaikki kaverit jutteli oven takana. Antoivat sitten toisen piikin ja jopas minunkin oli mentävä makaamaan, mutta ei...  ei se silmiä kiinni saanut :) 

Mamma se on hieman omituinen ollut.. itkeskelee ja välillä taas nauraa jos satun kivuiltani jaksaa hieman riehaantua. Lääkitys on nyt hiukan parantanut tilannetta, mutta ei ainakaan vielä paluuta normaaliin ole!

Silmätkin on nyt hiukan reistaillut tänä jutun seurauksena ja silmänpainetippojakin on tiputeltu kolmesti päivässä. Olivat jo paremmat lukemat eilen ja saimme tiputtaa kahteen kertaan vrk, mutta ei.. niistäkään kammotuksista ei vielä päästy pois! :(

 Olen myös oppinut sylkemään lääkkeet pois suustani... mamma on ollut ovela ja piilottanut niitä nakkiin ja siltikin toisinaan onnistun sylkemään niitä kamalia pillereitä pois suustani!

Aika näyttää, eilen se pala leikattiin ja tässä on tulos....

Kolme tikkiä ja tuollainen haava poskessa...

Mamma antaa minun olla ilman kauluria aina kun on vieressäni ja ehtii vahtimaan etten raavi poskea, tosin oon aika ovela.. naamaa voi hinkata sohvaankin ihan miltei huomaamatta :) No, jos nukun kiltisti ei tarvitse laittaa sitä kauhistusta päähän!!

Tässä se kauhistus on... yäk!!

Korvatkin menee ihan lyttään... typerä laitos ja vielä edessä 11 päivää tätä piinaa! :( 

Palaillaan taas ja toivotaan, että silloin on parempia uutisia kerrottavana!

Kaikille onnellista uutta vuotta 2011 :)

Terveisin ystävänne Alli