Nyt se on niin, että se on näin!

Nyt on sitten niin, että patologi varmisti epäilyksen :(

Minulla on sairaus nimeltään eosinofiilinen myosiitti.

eli...

EOSINOFIILINEN MYOSIITTI

Lihaskudoksen tulehdus joka yleensä esiintyy pään alueen lihaksissa.
Oireita ovat kasvojen lihasten surkastuminen ja taudin edetessä
purulihasten käyttö kyvyn heikentyminen.
Sairaus voidaan todeta ainoastaan ihobiopsialla eli koepalan ottolla
vaurioituneesta kohdasta.
Koska sairaus on harvinainen ja huonosti tunnettu voivat oireet ja
hoitojen vaikutus olla yksilökohtaista

http://www.elisanet.fi/punasukan/terveys2.html -->

"Autoimmuuni sairaudet:
1. Eosinofiilinen myosiitti. Autoimmunologinen puremiseen käytettävien poskilihasten tulehdus. Tämä sairaus vaikuttaa vain pään molemmin puolin sijaitseviin suuriin lihaksiin, jotka sulkevat suun. Näissä lihaksissa on ainutlaatuinen lihasten proteiinikoostumus. Tunnen neljä beauceronia (niistä kaksi ovat olleet kasvattejani), joilla noin vuoden ikäisenä ovat nämä pään lihakset alkaneet surkastumaan luoden hoikan olemuksen, koska myös kallon päältä molemmat sivut alkavat kuihtua pois. Autoimmuuni sairauksille tyypilliseen tapaan, koiran oma elimistö alkaa taistelun omia solujaan vastaan tuhoten näitä ainutlaatuisia lihasproteiineja poskien lihaksissa. Poskilihakset tulehtuvat, tila on äärimmäisen kivulias ja suun sulkeminen ei enää sairauden edetessä onnistu. Kortisonihoidolla voidaan elämää pitkittää ja sen laatua hieman parantaa, mutta edessä on yleensä hyvin tuskallinen kuolema. Sairauden periytymismuoto on toistaiseksi tuntematon. "

17.01-2011 olin taas eläinlääkärillä ja tarkastettiin silmänpaineet, koholla ovat edelleen ja painetpat jatkuvat.

Haava on parantunut loisteliaasti ja muistona on pieni kaunis arpi poskessa. Mikä mammaa huolestuttaa on se, että painoa oli parissa viikossa tippunut KILO!!! Kortisonin pitäisi parantaa ruokahalua, mutta ehkei se kaikilla toimi niin?! Tosin onhan minulla äärimäisen kivulias sairauskin ja nyt näyttää siltä ettei kortisonihoito pure niin kuin toive olisi.

Toisinaan voin ihan hyvn, mutta eilen (18.01) oli aika huono päivä. Aamulenkille hädiintuskin jaksoin lähteä ja ulkona ei kiinnostanut mikään vain se, että koska mennään kotiin. Koko aamupäivän nukuin ja hetkeksi piristyinkin. Päivällä jaksoin jo hieman paremmin ulkona. Olimme vieläpä mamman kanssa kyläilemässä hetken iltapäivällä, onneksi siellä oli ihan koiria varten tehty peti ja siinä oli mukava köllötellä. Ulkona alkoi hermostuttamaan eräs nainen punaisessa hupputakissaan. Mamma hieman ihmettei kun aloin haukkumaan ja murisemaan naiselle (taisin ihmetellä itsekkin). Kotiin päästyämme menin heti nukkumaan. Illalla pikapissa ja repien takas kotiin nukkumaan.

Mamma oli käytöksestäni kummissaan ja otti taas yhteyttä eläinlääkäriin, mutta tämä sairaus kun on niin harvinainen ja kaikki oireet, hoitojen sopivuus ja muu siihen liittyvä on yksilöllistä. Mamma epäilee, että kivut ovat taas palanneet :(

Eläinlääkäri pyysi miettimään tarkoin tilannetta ja mitään muuta mamma ei sitten ole saanutkaan tehtyä...

Kortisoni annosta pitää laskea jälleen ensi maanantaista, viidestä tabletista tiputetaan kolmeen. Pari viikkoa noin ja sit otetaan joka toinen päivä kolme tablettia, tavoitteena on yksi tabletti joka toinen päivä, Silloin kontrolloidaan poskilihasten tilaa jälleen...

Pisempään en voi isolla annoksella syödä, koska pienllä pakkasellakin minulle kävi lyhyen lenkin aikana näin...

Kahteen kohtaan päälaelle, kaulalle ja korviin tuli haavat. Iho on heikentynyt ja ei kestä pakkasta ollenkaan. :( haavat ei olleet noin suuret mitä kuva antaa ymmärtää. Tuossa kuvassa veri on sotkenut kaunista turkkiani. Haavat oli kuin paperiviiltoja. Tummelilla mamma on nyt rasvaillut päätä ja korviani. Tuo on käynyt nyt vain kerran. Kortisonin laskun jälkeen noin ei ole käynyt.

Helyydenkipeä olen edelleen. Halit on saatava, vaikka väkisin! <3